Elämää voi elää kahdesta näkökulmasta: draaman keskellä tai sen ulkopuolella. Ulkopuolisena tarkkailijana asetun yleisön rooliin; lakkaan samastumasta ympäröivään todellisuuteen ja elän tietoisesti etäällä. Asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa, ja olen vapaa murheista. Ilo on vallitseva olotilani, koska en samastu ympäristöön ja elän ulkopuolella draaman luomasta illuusiosta. Itselleni käänteentekeviä ovat olleet muutamat kysymykset itselleni. Ketä varten minä elän? Mitä tapahtuisi, jos tarkastelisin asiaa etäämpää? Kun tarkastelen elämääni lintuperspektiivistä, tai vielä parempaa, avaruuden tasolta, huomaan olevani pieni piste tässä suuressa kokonaisuudessa. Olenko nyt aivan varma, että murheeni ovat niin suuria kuin luulen? Onko asioilla sittenkään niin suurta merkitystä? Enpä tiedä montaakaan, joka loppujen lopuksi tietäisi, mistä tässä elämän mysteerissä on kyse. Draama luo…