-
Intuitio sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
Muokattu 4.12.2023 klo 13.27. Tarkennuksia tekstiin. Intuitio on tiedon muoto, joka ilmestyy tietoisuuteen ilman ilmeistä harkintaa. Se ei ole magiaa, vaan pikemminkin kyky, jossa tiedostamaton mieli luo aavistuksia, jotka seulovat nopeasti aiemman kokemuksen ja kumulatiivisen tiedon. (lähde) Intuitiota käytetään perinteisesti päätöksenteossa, mutta olen hyödyntänyt sitä menestyksekkäästi vuorovaikutuksessa ja vapautunut sosiaalisesta jännittämisestä. Samoin kuin intuitiivisessa syömisessä, intuitiivisessa vuorovaikutuksessa ei suunnitella etukäteen, vaan annetaan alitajuiselle mielelle tilaisuus tarjota ratkaisuja sosiaalisiin tilanteisiin. Opiskelin MBSR-metodiin (Mindulness-Based Stress Reduction) perustuvaa tietoista hyväksyvää läsnäoloa joitakin vuosia sitten. Harjoittelimme kurssilla läsnäolevaa kuuntelua ja sanoittamista, mikä oli itselleni todella voimauttava kokemus. Kun kuuntelimme, kuuntelimme, ja kun puhuimme, muut kuuntelivat. Läsnäoleva kuuntelu oli yksi tekijä, jonka avulla parannuin sosiaalisten tilanteiden…
-
Voimauttava itsemyötätunto + harjoitus
Luulin ennen, että itsemyötätunto on itsekkyyttä. Minulle oli opetettu, ettei itseä koskaan saanut asettaa etusijalle, vaan aina oli joku, joka meni minua ennen. Piti olla nöyrä, epäitsekäs ja tarpeeton. Kun opin, miltä tuntuu tuntea myötätuntoa itseä kohtaan, on siitä tullut yksi elämäni isoimmista arvoista ja supervoimista. On ollut aikoja, kun en koskaan itkenyt. Olisin halunnut, mutten kyennyt, koska en tuntenut myötätuntoa itseäni kohtaan. Kun itkin ensimmäistä kertaa vuosiin, ei siitä ollut tulla loppua. Itku tuntui paremmalta kuin mikään, mutta samaan aikaan tunsin olevani itsesäälissä rypevä paska. Mietin usein, miksi tunsin olevani niin kova ihminen. Miksi en tuntenut sääliä tai vilpitöntä halua auttaa. Miksi en kyennyt kohtaamaan ihmisiä syvemmällä tasolla, vaan…
-
Elänkö draamassa vai valitsenko mieluummin ulkopuolisen tarkkailijan roolin
Elämää voi elää kahdesta näkökulmasta: draaman keskellä tai sen ulkopuolella. Ulkopuolisena tarkkailijana asetun yleisön rooliin; lakkaan samastumasta ympäröivään todellisuuteen ja elän tietoisesti etäällä. Asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa, ja olen vapaa murheista. Ilo on vallitseva olotilani, koska en samastu ympäristöön ja elän ulkopuolella draaman luomasta illuusiosta. Itselleni käänteentekeviä ovat olleet muutamat kysymykset itselleni. Ketä varten minä elän? Mitä tapahtuisi, jos tarkastelisin asiaa etäämpää? Kun tarkastelen elämääni lintuperspektiivistä, tai vielä parempaa, avaruuden tasolta, huomaan olevani pieni piste tässä suuressa kokonaisuudessa. Olenko nyt aivan varma, että murheeni ovat niin suuria kuin luulen? Onko asioilla sittenkään niin suurta merkitystä? Enpä tiedä montaakaan, joka loppujen lopuksi tietäisi, mistä tässä elämän mysteerissä on kyse. Draama luo…
