Elänkö draamassa vai valitsenko mieluummin ulkopuolisen tarkkailijan roolin

Elämää voi elää kahdesta näkökulmasta: draaman keskellä tai sen ulkopuolella. Ulkopuolisena tarkkailijana asetun yleisön rooliin; lakkaan samastumasta ympäröivään todellisuuteen ja elän tietoisesti etäällä. Asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa, ja olen vapaa murheista. Ilo on vallitseva olotilani, koska en samastu ympäristöön ja elän ulkopuolella draaman luomasta illuusiosta.

Itselleni käänteentekeviä ovat olleet muutamat kysymykset itselleni. Ketä varten minä elän? Mitä tapahtuisi, jos tarkastelisin asiaa etäämpää? Kun tarkastelen elämääni lintuperspektiivistä, tai vielä parempaa, avaruuden tasolta, huomaan olevani pieni piste tässä suuressa kokonaisuudessa. Olenko nyt aivan varma, että murheeni ovat niin suuria kuin luulen? Onko asioilla sittenkään niin suurta merkitystä?

Enpä tiedä montaakaan, joka loppujen lopuksi tietäisi, mistä tässä elämän mysteerissä on kyse. Draama luo meille illuusion, että luulemme tietävämme. Pienet asiat saavat elämässämme valtavan suuret mittasuhteet. Koen, että loppujen lopuksi kaikki on melko merkityksetöntä. Teemme merkityksellisiä asioista, joista valitsemme tehdä. Kyse on omasta valinnastamme.

Kaikkein vaikeinta välillä onkin päästä ulos draamasta. Se imee mukaansa kuin myrkky, kunnes emme tiedä, missä olemme. Alamme kadottaa yhteyden itseemme. Mutta yhteys on mahdollista palauttaa, yhä uudelleen ja uudelleen. Valinta draaman ja murheista vapaan yleisön välillä on aina mahdollinen.

Jaa julkaisu: