Mitä on hidas elämäntapa – ja mitä siitä voi oppia?
Siitä lähtien, kun koin konkreettisesi läsnä olemisen monet positiiviset vaikutukset elämääni (mm. sosiaalisesta jännittämisestä vapautuminen ja parempi itsearvostus), hidastaminen on ollut yksi isoimmista tavoitteistani. Hidastamisen voisi stereotyyppisesti ajatella olevan esimerkiksi maalle muuttoa tai työelämästä irtautumista, mutta hidas elämäntapa on ennen kaikkea mielentila. Rohkeutta laittaa laatu määrän edelle. Rohkeutta lyhentää askelta ja pysähtyä hengittämään silloinkin, kun yhteiskunnan paine tai oma päänsisäinen ääni patistaa suorittamaan tai tekemään asiat entistäkin tehokkaammin.
Hidastaminen ei onnistu muita miellyttämällä
En ole ollut mallikelpoisin hidastaja. Olen aina ollut suhteellisen toimelias ja miettinyt, miten voisin hoitaa asiat mahdollisimman tehokkaasti. Olen nopea päätöksissäni, ja pitkään harkitsevat ihmiset ovat aiheuttaneet minussa suoranaista kiukustumista (kassajonossa edelläni ”hituroivista” eläkeläisistä puhumattakaan). Ihmiset peilaavat meille takaisin sen, mitä emme itse halua kohdata. Kiukkuiluni on kertonut vain omasta kireydestäni ja tarpeestani saada paljon aikaan tietämättä itsekään miksi.
Mitä hidastaminen on minulta vaatinut? Se on vaatinut kontrolli-friikkiydestä ja muiden miellyttämisestä luopumista. Itse-reflektiota ja epämukavuusalueelle menemistä. Miellyttämisen tarpeeni on aikaansaanut sen, että olen halunnut muiden näkevän minut mahdollisimman hyvässä valossa. Se että toinen joutuisi läpikäymään epämiellyttäviä tunteita (kuten odottamisen aikaansaama turhautuminen) minun vuokseni, on ollut minulle suoranainen painajainen. Entä jos tuo ihminen ei pidä minusta enää? Entä jos en ole enää tämän jälkeen kuvittelemani ”hyvä ihminen”?
Muistan yhden tuttavan, jolla oli tapana tehdä asiat omaan tahtiinsa. Siitäkin huolimatta, että pihalla odotti autokyyti tai hän joutui odotuttamaan muita, ei hänellä ollut kiire. Eikä kukaan koskaan miettinyt hänen olevan epämiellyttävä tai epäystävällinen ihminen. Päinvastoin, hänellä oli karismaa! Hän oli niin miellyttävää seuraa, ettei ketään huvittanut syyllistää häntä kulutetusta ajasta tai satunnaisesta odotuttamisesta.
Emme me halua, että muut miellyttävät meitä, haluamme että toinen on onnellinen. Onnellisista ihmisistä seuraa lisää onnellisia ihmisiä. Paniikinomaisesti muita miellyttävä kireyskasa harvoin levittää ympärilleen levollista läsnäolon ja hyväksynnän energiaa (tietenkin on hyvä myötätuntoisesti pohtia, mistä oma kireys voisi johtua). Siihen kykenee vain ihminen, joka arvostaa itseään täydesti eikä pyri olemisellaan miellyttämään muita.
Mitä on hidas elämäntapa?
Hidas elämäntapa on tietoinen pyrkimys elää hetkessä ja välttää suorituskeskeisyyttä. Sen voi määritellä oman ominaisen elämänrytmin löytämiseksi, sen kunnioittamiseksi ja sen mukaan elämiseksi (lähde). Hidastaminen voi olla esimerkiksi:
- Kävelemisen tai pyöräilemisen valitsemista auton sijaan
- Työmäärän vähentämistä
- Kanssaihmisten huomioimista ja yhteisöllisyyden arvostamista
- Ruoka-hetkien rauhoittamista
- Kulutuksen vähentämistä ja minimalistista elämäntapaa
- Somen käytön rajoittamista
- Luontoyhteyttä ja säännöllistä luonnossa liikkumista
- Päivittäistä ns. ”turhaa” tekemistä, kuten hyvän kirjan lukemista, kahvilassa istuskelua, käsitöitä tai musiikin kuuntelua
Hidastaminen on mielenhallintaa. Ei ole helppoa rauhoittaa tahtia tai hengittää syvään, kun mielensisäinen ärsyke käskee paahtamaan ja kiristämään ruuvia entisestään. Hidastaminen vaatii epämukavuusalueelle menemistä. Tietoista oivallusta siitä, että
- nyt menen liian lujaa
- ei yhtään huvittaisi tehdä toisin kuin mihin olen tottunut
- mitähän muutkin ovat siitä mieltä, jos olen niin aikaansaamaton
- kysymistä itseltään, kumpi palvelee minua enemmän; tahdin lisääminen entisestään oman hyvinvoinnin ja positiivisuuden kustannuksella, vaiko kaikille mielekkään hyväksyvän ilmapiirin luominen leppoistamalla tahtia ja olemalla miellyttävämpi ihminen niin itselle kuin muille
On tilanteita, joissa ripeä toiminta ja aktiivisuus on vaade, mutta niin paljon myös niitä, joissa tehokkuuden tarve on täysin kuvitteellinen. Vaatii rohkeutta hidastaa askelta ja ottaa aikaa asioiden suorittamiseen! Etenkin työelämässä, joka usein tuntuu vaativan meiltä niin monia asioita. Tai kuka vaatii? Aika usein se olemme me itse.
Päätin alkaa kirjoittaa hidastamisesta, koska minulla on siitä niin paljon opittavaa. Olen kulkenut pitkän matkan ja hidastaminen on ollut osa elämääni jo useamman vuoden ajan. (Lue lisää postauksesta Läsnäolon merkitys – minun tarina). Löydän silti säännöllisesti itseni juoksemasta suorittamisen oravanpyörässä, jossa minua ajaa eteen päin ei niinkään tietoinen mieli, vaan tiedostamattomat mielensisäiset yllykkeet. Se hetki, kun havahtuu tippuneensa tähän suorittamisen ansaan, on iso askel eteen päin. Läsnäolon harjoittelu on elämän mittainen matka, jossa päätös elää tässä hetkessä on tehtävä yhä uudelleen ja uudelleen hetki hetkeltä ja päivästä toiseen.
Saattaisit myös pitää
