Miten olla läsnä ihmissuhteissa? Läsnäoleva kuuntelu

Olin aikoinaan niin epävarma vuorovaikuttaja, että vaikka näennäisesti kuuntelin, oli minulla usein niin paljon meneillään pääni sisällä, etten aivan tiennyt, miten olla läsnä ihmissuhteissa. Saatikka että olisin osannut arvostaa sitä, että toinen halusi jakaa tämän kokemuksen juuri minun kanssani juuri tässä hetkessä. Ja että se mitä hän kertoi, oli hänelle todennäköisesti aika merkityksellistä.

Kun myöhemmin päätin (uskalsin) luopua sulkeutuneisuudestani ja avautua maailmalle, oli minulla silloinkin niin paljon sanottavaa, ettei siinä juuri jäänyt sijaa läsnäololle ja toisen kuulemiselle.

Mitä on läsnäoleva kuuntelu?

Itsevarmuuden lisääntyminen oli merkittävä tekijä omien kuuntelijan taitojeni hienovaraisessa kehittymisessä (joita harjoittelen edelleen). Kun kykenin olemaan vuorovaikutustilanteissa rennommin, kykenin kiinnittämään huomion toiseen ihmiseen sen sijaan että mietin jatkuvasti, miltä itse toisen silmissä näytin.

Läsnäolevaa kuuntelua harjoituksena kokeilin ensimmäistä kertaa mindfulness-koulutuksessa. Harjoitusten ideana oli, että jokainen sai vuorollaan pienryhmissä kertoa omista kokemuksistaan ennalta määrätyn ajan. Muut kuuntelivat. Jos ei halunnut kertoa, myös hiljaisuus oli sallittua. Tarkoitus oli, ettei omaa puheenvuoroa suunniteltu kuuntelun aikana, vaan kun kuunneltiin kuunneltiin, ja kun jaettiin jaettiin.

Olihan se aluksi hankalaa, istua siinä hiljaa kuunnellen toista ihmistä pyrkien aidosti olemaan läsnä. Läsnäolo oli haastavaa, ei niinkään itse kuuntelu. Toinen saattoi hyvinkin jakaa itselleen jotain todella herkkää ja merkityksellistä. Miten vähän sellaistakaan oli tullut ajatelleeksi.

Tuntui todella voimalliselta jakaa, kun muut oikeasti kuuntelivat. Koki tulevansa nähdyksi. Oli rauha jakaa itselle tärkeitä asioita ilman pelkoa keskeytyksistä tai toisen katoamisesta sosiaaliseen mediaan. Ymmärsin, että me tarvitsemme sellaisia hetkiä. Aloin myös pikkuhiljaa oivaltaa, miten olla läsnä ihmissuhteissa.

Kuuntelu ei ole helppoa

Muistan yhden hetken työpaikan tiimipalaverissa, kun hiukan skeptisesti kuuntelin työkaverin näkemystä aiheesta, josta itse olin eri mieltä. Olin jo avaamassa suutani esittääkseni vastalauseen, kun yhtäkkiä päätinkin olla hiljaa. Se oli hieno hetki. Koska siinä hetkessä näin työkaverini sellaisena kuin hän oli. Hänelle tämä asia oli näin ja hän koki sen tärkeänä. Työkaverini näki asian omasta maailmastaan käsin, minä omastani, ja ne molemmat olivat yhtä arvokkaita.

Emme todellakaan aina ymmärrä, mitä toinen käy läpi tai miksi jokin on toiselle niin tärkeää. Siksi kuuntelu ei aina ole helppoa. Ehkä olennaista ei olekaan ymmärtää, vaan pyrkiä ymmärtämään. Jos meillä on pienikin halu nähdä asia toisen perspektiivistä käsin, voimme tehdä toiselle ison palveluksen.

Kuuntelua häiritsee usein se, että mietimme, mitä itse sanoisimme. Tämä on inhimillistä. Lue intuition hyödyntämisestä vuorovaikutuksessa.

Vuorovaikutus ei aina ole vastavuoroista

On hyvä pohtia, onko toinen oikeasti kykenevä vastaanottamaan sen, mitä haluan kertoa. Onko hän halukas kuulemaan tai onko hänellä kapasiteettia kuulla. Kertomalla itselle tärkeistä asioista ihmiselle, joka ei kuule, saa aikaan vain pahan mielen ja näkymättömän olon.

Olin itse aikoinaan tämä tyyppi, jolla oli niin paljon meneillään omassa elämässä, ettei minulla juuri ollut tilaa muille ihmisille. Koin vuorovaikutustilanteet kuormittavina, ja podin tästä usein huonoa omatuntoa. Halusin olla hyvä kuuntelija, mutten yksinkertaisesti kyennyt tai osannut.

Kun toisella on paljon meneillään, on varmasti hyvä antaa hänelle tilaa käydä asiat läpi itsensä kanssa. Toinen vaihtoehto on kuunnella. Voi tuntua siltä, että toisella on niin paljon kerrottavaa, ettei itse saa suun vuoroa. Jakaminen voi kuitenkin olla tärkeä osa toisen toipumisprosessia. Toisaalta voi olla hyvä vetää rajoja siihen, minkä verran itse kykenee ottamaan vastaan. Emme ole toisillemme terapeutteja, olemme ihmisiä.

Käänteen tekevä vuorovaikutus

Olemme toisillemme vain ihmisiä, mutta se mitä kahden läsnäolevan ihmisen vastavuoroinen keskustelu voi saada aikaan, on varmasti terapeuttinen kokemus. Ainakin itselleni se on ollut niin syvällä tasolla parantavaa, etten koskaan unohda sitä. Tällaisessa vuorovaikutuksessa uskallamme tulla näkyviksi omana itsenämme ja koemme olomme hyväksytyksi ja turvalliseksi.

Muutos kohti läsnäolevampia ihmissuhteita voi lähteä liikkeelle yksinkertaisesti siitä, että päättää ensin kuunnella itse.