-
Uskallus kohdata vapauttaa pelosta
Viisas kirjoittaja kirjoitti kirjassaan (taisi olla Anthony de Mello kirjassa Uudistuminen), että pelosta voi vapautua rukoilemalla pelon tulevan todeksi. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, se voi merkittävällä tavalla olla tie vapauteen. Jos ihan todella pysähdymme tarkastelemaan pelkojamme, voimme usein huomata niiden kasvavan mielessämme kohtuuttoman suuriksi. Onko minulla todella syytä pelätä? Viekö pelko minua kohti tavoitteitani vai estääkö se ennemmin hyvän toteutumisen? Pystynkö tähän asiaan toiminnallani vaikuttamaan vai olisiko syytä päästää irti? Hyväksymällä pelon toteutumisen mahdollisuuden, annamme elämällä tilaa virrata. Hyväksymme elämän kiertokulun sellaisena kuin se on. Miten paljon minua onkaan triggeröinyt tuo kehotus pelkojen kohtaamiseen. Tulevaisuuden murehtimisen hetkellä vähintä mitä olen halunnut tehdä on alkaa kuvitella mielessäni pelon toteutumista. Pelon olemassaoloa…
-
Elänkö draamassa vai valitsenko mieluummin ulkopuolisen tarkkailijan roolin
Elämää voi elää kahdesta näkökulmasta: draaman keskellä tai sen ulkopuolella. Ulkopuolisena tarkkailijana asetun yleisön rooliin; lakkaan samastumasta ympäröivään todellisuuteen ja elän tietoisesti etäällä. Asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa, ja olen vapaa murheista. Ilo on vallitseva olotilani, koska en samastu ympäristöön ja elän ulkopuolella draaman luomasta illuusiosta. Itselleni käänteentekeviä ovat olleet muutamat kysymykset itselleni. Ketä varten minä elän? Mitä tapahtuisi, jos tarkastelisin asiaa etäämpää? Kun tarkastelen elämääni lintuperspektiivistä, tai vielä parempaa, avaruuden tasolta, huomaan olevani pieni piste tässä suuressa kokonaisuudessa. Olenko nyt aivan varma, että murheeni ovat niin suuria kuin luulen? Onko asioilla sittenkään niin suurta merkitystä? Enpä tiedä montaakaan, joka loppujen lopuksi tietäisi, mistä tässä elämän mysteerissä on kyse. Draama luo…