-
Miten lopettaa yliajattelu sosiaalisissa tilanteissa?
Tiesitkö, että mielemme näkemys jostain asiasta ei useinkaan kerro totuutta tästä hetkestä? Esimerkiksi jännittävässä sosiaalisessa tilanteessa mieli käynnistää helposti negatiivisten ajatusten tulvan: ”Kaikki tarkkailevat minua” tai ”Jos mokaan, minusta ei pidetä”. Ajattelumme on hyvin suppeaa ja musta-valkoista. Rajoittunut tapa havainnoida todellisuutta saa tilanteen tuntumaan uhkaavammalta kuin se on. Miten sitten lopettaa yliajattelu? Se että kykenee laajentamaan perspektiiviään tällaisissa tilanteissa, voi lievittää merkittävästi jännittämisen kokemusta sosiaalisessa tilanteessa. Miksi mielemme haluaa pitää kiinni kärsimyksestä? Mielen tehtävä on pitää meidät turvassa. Se pitää kiinni tutusta, koska tuttu on turvallista – jopa silloin, kun siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikka tietäisitkin, miten lopettaa yliajattelu ja rauhoitella itseä jännittävässä tilanteessa, muutoksen tekeminen voi tuntua…
-
Miten lopettaa itsensä pienentäminen?
Rakensin pitkään itselleni epävarman ja ujon ihmisen identiteettiä. En luottanut itseeni, ja jätin usein sanomatta ääneen sen, mitä todellisuudessa ajattelin. Minulle itsensä pienentäminen juontui tarpeesta olla muille mieliksi. Sisään padotut tunteet ja ajatukset tuottivat ahdistusta, koska minulla olisi ollut paljon sanottavaa ja olin kaikkea muuta kuin tunteeton. En edelleenkään pidä small talkista ja olen edelleen introvertti. Saatan myös jännittyä tuntemattomassa väkijoukossa tai alkaa takellella sanoissani tosi yllättävissä tilanteissa. Minun on vaikea motivoitua keskusteluista, joista en ole kiinnostunut ja saatan ulkopuolisen silmään vaikuttaa silloin hiljaiselta. En kuitenkaan koe olevani epäsosiaalinen tai ujo. Pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta etenkin, jos meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja tunnen olevani samalla aaltopituudella. Olen tunteellinen persoona…
-
Rajoittava häpeä
Kirjoitin blogia ensimmäisen kerran vuonna 2018. Kaikki julkaisut siltä ajalta on poistettu, koska häpesin. Saivarrella nyt tuolla tavalla asioista, joista kukaan ei ole kiinnostunut. Tällä tavalla uskoin muiden minut näkevän, vaikka hyvin harva edes tiesi blogini olemassaolosta. Häpeä on turvattomuuden kokemus Opiskelin ratkaisukeskeistä valmennusta vajaa kolme vuotta sitten tavoitteenani perustaa yritys. Asetin itselleni ihan liikaa paineita, ja menetin kaiken mielenkiintoni yrityksen perustamiseen parin kuukauden jälkeen. Ensimmäinen mieleeni tuleva muisto siltä ajalta on häpeä; näkyväksi tulemisesta sekä siitä, etten kyennyt pääsemään tavoitteeseeni. Se tunne oli hyvin kokonaisvaltainen. Halusin kadota jonnekin mahdollisimman kauas, ja unohtaa kaiken tapahtuneen. Arvaat varmaan, millaista tarinaa olen itselleni kertonut; ”Tuo se vasta on outo tyyppi, kun kirjoittaa.…
