Rakensin pitkään itselleni epävarman ja epäsosiaalisen ihmisen identiteettiä. En luottanut itseeni, ja jätin usein sanomatta ääneen sen, mitä todellisuudessa ajattelin. Minulle itsensä pienentäminen juontui tarpeesta olla muille mieliksi. Sisään padotut tunteet ja ajatukset tuottivat ahdistusta, koska minulla olisi ollut paljon sanottavaa ja olin kaikkea muuta kuin tunteeton. En edelleenkään pidä small talkista ja olen edelleen introvertti. Saatan myös jännittyä tuntemattomassa väkijoukossa tai alkaa takellella sanoissani tosi yllättävissä tilanteissa. Minun on vaikea motivoitua keskusteluista, joista en ole kiinnostunut ja saatan ulkopuolisen silmään vaikuttaa silloin vetäytyvältä. En kuitenkaan koe olevani epäsosiaalinen tai ettei minulla olisi mielipiteitä. Pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta etenkin, jos meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja tunnen olevani samalla aaltopituudella.…