Kun törmäsin mindfulnessiin ensimmäisen kerran vuonna 2018 ja aloitin säännöllisen harjoittelun, alkoi siitä ajanjakso, jonka edelleen muistan erityisen seesteisenä ja miellyttävänä vaiheena elämässäni. Harjoittelu ei todellakaan ollut aluksi helppoa, ja törmäsin monenlaisiin mielen esteisiin harjoittaessani. Olin esimerkiksi todella suorituskeskeinen, ja laitoin aivan liikaa efforttia siihen, että suoritin harjoitukset täysin annetun ohjeen mukaisesti. Yritin liikaa ja koin epäonnistuneeni, ellen kyennyt olemaan läsnä koko harjoituksen ajan. Ylisuorittaminen vei mielekkyyttä pois harjoittamisesta ja fokuksen vääriin asioihin. Suorittamisen sijaan olennaista olikin suhtautua erilaisiin meditaation aikana heränneisiin ajatuksiin ja tunteisiin arvostelemattomasti pyrkimättä niistä eroon. Oivalsin tämän vasta pitkän ajan harjoittamisen jälkeen. ”Epäonnistuneetkin” harjoitukset saivat minussa aikaan jotain, jota voisin kutsua tasapainoksi, rauhaksi ja optimistiseksi elämänasenteeksi.…