Itsetuntemus
Myötätuntoisesti blogi kategoria itsetuntemus.
-
Rohkeus on jo sinussa
Lapsena rohkeus on meille luontaista. Opettelemme uusia taitoja, mikä vaatii uskallusta mennä uusiin tilanteisiin yhä uudelleen ja uudelleen. Uskallamme yrittää ja epäonnistua. Emme tuomitse itseämme siitä, että jokin ei toimi. Tarvitsemme tukea ja kannustusta, mutta olemme avoimia kokeilemaan ja mikä tärkeintä, ottamaan apua vastaan. Sitä rohkeus pohjimmiltaan on; epäonnistumisten sietämistä. Rohkeus ei ole sitä, ettei mikään pelota. Voi pelottaa niin pirusti, mutta mennä eteenpäin kaikesta huolimatta. Rohkeus on uskallusta olla rehellinen ja autenttinen huolimatta siitä, mitä reaktioita se itsessä ja ympäristössä aiheuttaa. Tulemista toimeen pelon aiheuttamien keho-reaktioiden, sanoissa takeltelun, punastumisen tai sydämen tykytyksen, kanssa. Epämukavuuden sietämistä ja tunteiden käsittelyn taitoja. Epävarmuuden hyväksymistä ja sen, että joku ei pidä siitä, mitä…
-
Itseilmaisu – uskallatko antaa itsesi näkyä?
Milloin olet viimeksi tehnyt jotain vain siksi, että se tuntui sinusta ihanalta? Ilman, että mietit, mitä muut siitä ajattelevat tai ilman, että sinun pitäisi olla siinä hyvä tai saada aikaan jotain hyödyllistä. Aikuisuudessa elämä muuttuu helposti suorittamiseksi. Päivät täyttyvät velvollisuuksista, ja saatamme huomata tekevämme asioita siksi, että niin kuuluu tehdä. Jossain vaiheessa yhteys omiin toiveisiin, kiinnostuksen kohteisiin ja luovuuteen voi jäädä taka-alalle. Saatamme myös piilotella itsestämme sellaisia puolia, joiden pelkäämme olevan muiden silmissä outoja tai erilaisia. Jätämme kertomatta kiinnostuksen kohteistamme, hillitsemme innostustamme tai muokkaamme käyttäytymistämme sen mukaan, millaisiksi kuvittelemme muiden haluavan meidät. Pitkään jatkuessaan tällainen itsensä pienentäminen voi etäännyttää meitä siitä, keitä oikeasti olemme ja millaista elämää haluaisimme elää. Oma…
-
Läsnäolon merkitys – minun tarina
Kuulin läsnäolon merkityksestä ensimmäisen kerran vuonna 2018, kun sain siskoltani luettavaksi Don Miguel Ruizin kirjan 4 tietä vapauteen (The Four Agreements). Olin aluksi hyvin skeptinen (luulin kirjaa historia-teokseksi inkkareista, enkä ollut erityisen kiinnostunut historiasta) mutta luin kirjan lopulta. Sen jälkeen mikään ei ollutkaan kuin ennen. Tyhjensin kirjaston kaikesta elämänfilosofiaan ja itsensä kehittämiseen liittyvästä kirjallisuudesta, ja koko maailmankatsomukseni muuttui. Olin ujo ja epävarma nuori nainen, ja kärsin sosiaalisesta jännittämisestä. Elin hyvin paljon pääni sisällä ja vertailin itseäni muihin. En tuntenut itseäni enkä tiennyt, mitä elämältäni halusin. Oivallukset joita siihen aikaan tein saivat minut ymmärtämään, ettei elämä ole yhtä kuin ajatukseni ja mieleni, elämä on tässä ja nyt. Elämä on tuntemisessa, kokemisessa…

