Sosiaalinen jännittäminen
Myötätuntoisesti.fi blogi kategoria sosiaalinen jännittäminen
-
Turvallisuuden tunne & sosiaalinen jännittäminen
Kuvittele tilanne: olet saapunut juhliin, työpaikan kahvitauolle tai uuteen harrastusryhmään. Huone on täynnä ihmisiä, ja jokainen näyttää olevan täysin rento – paitsi sinä. Sydän hakkaa, hengitys tuntuu pinnalliselta ja ajatukset kiertävät kehää: ”Pidetäänköhän minusta?”, ”Näytänkö hermostuneelta?”, ”Pitäisikö vain poistua, kun en kuitenkaan tunne kuuluvani joukkoon?”. Tiesitkö, ettet ole yksin. Sosiaalinen jännittäminen on yleistä, vaikkei se toisin kuin kuvitellaan, usein näy päälle päin. Sisäisen turvallisuuden tunteen puute on yksi merkittävimmistä sosiaalisen jännittämisen aiheuttajista. Muistan, miten hankalia koulun lounas-tauot minulle aikoinaan olivat. Kun tuttu luotto-kaverini ei ollut paikalla, olisin kaikkein mieluiten syönyt yksin. En kuitenkaan epävarmuudeltani kehdannut, ja päädyin syömään luokkakavereideni seuraan. Olin jännittynyt kuin puupölkky enkä saanut sanaa suustani koko lounas-tauon…
-
Kateus – hankala tunne vai mahdollisuus oppia?
Milloin viimeksi olit kateellinen? Millaisia ajatuksia tunne sinussa herätti? Kamppailen itse kateuden kanssa hyvinkin usein. Yritystoimintaa käynnistäessäni minun on pitänyt tietoisesti minimoida muiden saman alan yrittäjien seuraaminen somessa, koska vertailu ja riittämättömyyden tunne ovat kasvaneet ylitsepääsemättömiksi. On tuntunut pahalta nähdä jonkun toisen onnistuvan siinä, missä itse haluaisi onnistua. Itsemyötätunnon ja lisääntyneen itsevarmuuden kautta olen ymmärtänyt olevani vielä hyvin alussa asiassa, jota toinen on tehnyt ehkä jo vuosia. Olen myös alkanut ymmärtää, että asia, jota toisessa kadehdin täytyy olla minulle tärkeää. Kateus on siis toiminut minulla myös itsetutkiskelun välineenä. Kateus on luonnollinen tunne, joka herää, kun näkee toisella olevan jotain, mitä haluaisi itselleen. Ehkä toivoisit pystyväsi ilmaisemaan tunteitasi vapautuneemmin tai sanomaan…
-
Rohkeus on jo sinussa – 4 keinoa löytää kadonnut rohkeutesi
Lapsena rohkeus on meille luontaista. Opettelemme uusia taitoja, mikä vaatii uskallusta mennä uusiin tilanteisiin yhä uudelleen ja uudelleen. Uskallamme yrittää ja epäonnistua. Emme tuomitse itseämme siitä, että jokin ei toimi. Tarvitsemme tukea ja kannustusta, mutta olemme avoimia kokeilemaan ja mikä tärkeintä, ottamaan apua vastaan. Sitä rohkeus pohjimmiltaan on; epäonnistumisten sietämistä. Rohkeus ei ole sitä, ettei mikään pelota. Voi pelottaa niin pirusti, mutta mennä eteenpäin kaikesta huolimatta. Rohkeus on uskallusta olla rehellinen ja autenttinen huolimatta siitä, mitä reaktioita se itsessä ja ympäristössä aiheuttaa. Tulemista toimeen pelon aiheuttamien keho-reaktioiden, sanoissa takeltelun, punastumisen tai sydämen tykytyksen, kanssa. Epämukavuuden sietämistä ja tunteiden käsittelyn taitoja. Epävarmuuden hyväksymistä ja sen, että joku ei pidä siitä, mitä…
-
Mindfulnessin hyödyt rohkeudelle ja itseilmaisulle
Kun törmäsin mindfulnessiin ensimmäisen kerran vuonna 2018 ja aloitin säännöllisen harjoittelun, alkoi siitä ajanjakso, jonka edelleen muistan erityisen seesteisenä ja miellyttävänä vaiheena elämässäni. Harjoittelu ei todellakaan ollut aluksi helppoa, ja törmäsin monenlaisiin mielen esteisiin harjoittaessani. Olin esimerkiksi todella suorituskeskeinen, ja laitoin aivan liikaa efforttia siihen, että suoritin harjoitukset täysin annetun ohjeen mukaisesti. Yritin liikaa ja koin epäonnistuneeni, ellen kyennyt olemaan läsnä koko harjoituksen ajan. Ylisuorittaminen vei mielekkyyttä pois harjoittamisesta ja fokuksen vääriin asioihin. Suorittamisen sijaan olennaista olikin suhtautua erilaisiin meditaation aikana heränneisiin ajatuksiin ja tunteisiin arvostelemattomasti pyrkimättä niistä eroon. Oivalsin tämän vasta pitkän ajan harjoittamisen jälkeen. ”Epäonnistuneetkin” harjoitukset saivat minussa kuitenkin aikaan jotain, jota voisin kutsua tasapainoksi, rauhaksi ja optimistiseksi…
-
Miten lopettaa itsensä pienentäminen?
Olen aina ajatellut olevani persoonana jossain määrin ujo, hiljainen tai introvertti. Sellaisen identiteetin olin itselleni luonut. En luottanut itseeni, ja jätin usein sanomatta ääneen sen, mitä todellisuudessa ajattelin. Minulle itsensä pienentäminen juontui tarpeesta olla muille mieliksi. Sisään padotut tunteet ja ajatukset tuottivat ahdistusta, koska minulla olisi ollut paljon sanottavaa ja olin kaikkea muuta kuin tunteeton. En edelleenkään pidä small talkista ja olen edelleen introvertti. Saatan myös jännittyä tuntemattomassa väkijoukossa tai alkaa takellella sanoissani tosi yllättävissä tilanteissa. Minun on vaikea motivoitua keskusteluista, joista en ole kiinnostunut ja saatan ulkopuolisen silmään vaikuttaa silloin hiljaiselta. En kuitenkaan koe olevani epäsosiaalinen tai ujo. Pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta etenkin, jos meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita…
