Viisas kirjoittaja kirjoitti kirjassaan (taisi olla Anthony de Mello kirjassa Uudistuminen), että pelosta voi vapautua rukoilemalla pelon tulevan todeksi. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, se voi merkittävällä tavalla olla tie vapauteen. Jos ihan todella pysähdymme tarkastelemaan pelkojamme, voimme usein huomata niiden kasvavan mielessämme kohtuuttoman suuriksi. Onko minulla todella syytä pelätä? Viekö pelko minua kohti tavoitteitani vai estääkö se ennemmin hyvän toteutumisen? Pystynkö tähän asiaan toiminnallani vaikuttamaan vai olisiko syytä päästää irti? Hyväksymällä pelon toteutumisen mahdollisuuden, annamme elämällä tilaa virrata. Hyväksymme elämän kiertokulun sellaisena kuin se on. Miten paljon minua onkaan triggeröinyt tuo kehotus pelkojen kohtaamiseen. Tulevaisuuden murehtimisen hetkellä vähintä mitä olen halunnut tehdä on alkaa kuvitella mielessäni pelon toteutumista. Pelon olemassaoloa…