-
Turvallisuuden tunne & sosiaalinen jännittäminen
Kuvittele tilanne: olet saapunut juhliin, työpaikan kahvitauolle tai uuteen harrastusryhmään. Huone on täynnä ihmisiä, ja jokainen näyttää olevan täysin rento – paitsi sinä. Sydän hakkaa, hengitys tuntuu pinnalliselta ja ajatukset kiertävät kehää: ”Pidetäänköhän minusta?”, ”Näytänkö hermostuneelta?”, ”Pitäisikö vain poistua, kun en kuitenkaan tunne kuuluvani joukkoon?”. Tiesitkö, ettet ole yksin. Sosiaalinen jännittäminen on yleistä, vaikkei se toisin kuin kuvitellaan, usein näy päälle päin. Sisäisen turvallisuuden tunteen puute on yksi merkittävimmistä sosiaalisen jännittämisen aiheuttajista. Muistan, miten hankalia koulun lounas-tauot minulle aikoinaan olivat. Kun tuttu luotto-kaverini ei ollut paikalla, olisin kaikkein mieluiten syönyt yksin. En kuitenkaan epävarmuudeltani kehdannut, ja päädyin syömään luokkakavereideni seuraan. Olin jännittynyt kuin puupölkky enkä saanut sanaa suustani koko lounas-tauon…
-
Vapauta itseilmaisusi – minä-treffit
Lasten itseilmaisu on aihe, josta puhutaan, mutta mitä itsensä ilmaiseminen tarkoittaa aikuiselle? Monella meistä on kokemus jonkinlaisesta jumissa olemisesta. Elämä voi tuntua rutiininomaiselta ja suorituskeskeiseltä, eikä luovuudelle ja itsensä toteuttamiselle jää tilaa. Saatamme myös olla todella arkoja tuomaan esiin vähänkään normista poikkeavat kiinnostuksenkohteemme ja harrastuksemme. Tämä voi aiheuttaa tyytymättömyyttä omaa elämää kohtaan, elämänilon katoamista ja estää samanhenkisten ihmisten löytymisen. Oma itseilmaisun matkani alkoi vuonna 2018 kokiessani jonkinlaisen henkisen heräämisen. Tajusin olevani persoonana aika luova, ja kiinnostuin kovasti luovasta tanssista ja kirjoittamisesta. Aloin kirjoittaa blogia ja haaveilla yrittäjyydestä, mutta olin vielä todella arka kertomaan uusista mielenkiinnon kohteistani muille. Tein asioita salaa, koska häpeä ja pelko näkyväksi tulemisesta oli niin suuri. Samanhenkisten…
-
Mindfulnessin hyödyt sosiaalisen jännittämisen purkamisessa
Kun törmäsin mindfulnessiin ensimmäisen kerran vuonna 2018 ja aloitin säännöllisen harjoittelun, alkoi siitä ajanjakso, jonka edelleen muistan erityisen seesteisenä ja miellyttävänä vaiheena elämässäni. Harjoittelu ei todellakaan ollut aluksi helppoa, ja törmäsin monenlaisiin mielen esteisiin harjoittaessani. Olin esimerkiksi todella suorituskeskeinen, ja laitoin aivan liikaa efforttia siihen, että suoritin harjoitukset täysin annetun ohjeen mukaisesti. Yritin liikaa ja koin epäonnistuneeni, ellen kyennyt olemaan läsnä koko harjoituksen ajan. Ylisuorittaminen vei mielekkyyttä pois harjoittamisesta ja fokuksen vääriin asioihin. Suorittamisen sijaan olennaista olikin suhtautua erilaisiin meditaation aikana heränneisiin ajatuksiin ja tunteisiin arvostelemattomasti pyrkimättä niistä eroon. Oivalsin tämän vasta pitkän ajan harjoittamisen jälkeen. ”Epäonnistuneetkin” harjoitukset saivat minussa kuitenkin aikaan jotain, jota voisin kutsua tasapainoksi, rauhaksi ja optimistiseksi…
